maanantai 18. tammikuuta 2016

44 ja lempparipipa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pakkasta on piisannut. Itseäni se ei haittaa, parempi pakkanen - vaikka sitten vähän enemmänkin - kuin se kuraloskap**ka mitä saatiin katsella ja sisään kantaa koko syksy ja alkutalvi. Koiruudelle piti käydä hakemassa tossut kun ressukan tassut jäätyi heti kohta ulos astuttua. Himppasen koomisen näköistä oli alkuunsa tossujen kanssa tassuttelu, koipia piti nostella kuin olisi paraskin kouluratsu. :-) Sen jälkeen siis kun uskalsi ylipäätään liikkua. :-D

Nuorena likkana ei meikäläisellä paljon talvisaikaan päänlämmikettä nähty, ihan sama oliko pakkasta paljon vai vähän. Kesät talvet kuljin teiniksinä sama nahkarotsi päällä joka oli aina auki, tietenkin! Korkeintaan kaulahuivin verran lämmikettä yllä. Nyt keski-ikäisenä verenkierto ei vissiin ole yhtä vilkasta ja mukavuudenhalukin taitaa mennä coolilta näyttämisen ohitse, ja todellakin se pipa iskeytyy päänuppiin heti kun ilmat viilenee.

Meikäläisen lempparipipa on Brutalknackilta. Se ei valitettavasti ole materiaaliltaan mitään oikeaa tavaraa vaan ihan keinokuitua, mutta lämmittää sekin sen verran mitä ulkona tarvitsee pyörähdellä. Lempparin siitä tekee siinä oleva teksti.



Malliltaan se on ihan peruspipa, mutta tuossa merkissä on teksti: "Silence is better than bullshit" ja se vaan nappaa meikäläiseen ihan kympillä. Vähän huonostihan tuo teksti erottuu, mutta ainakin itse tiedän mitä siinä seisoo ja se piisaa.

Täytin noin viikko sitten vuosia, 44 pamahti plakkariin. Jostain syystä olen aina tykännyt enemmän parillisista kuin parittomista numeroista ja jotenkin tuntuu kivemmalta olla 44 kuin 43. Tässä kohtaa tuo ikääntyminen ei juurikaan sen ihmeemmin hetkauta. Nyt tuntuu jotenkin typerältä koko ajatus ikäkriisistä ja vaikka itsekin olen vuosien varrella sitä muutamaan otteeseen potenut niin näin jälkeenpäin muisteltuna se tuntuu tosiaan lähinnä typerältä ajanhukalta.

En voi väittää etteikö ikä ja vääjäämättömästi eteenpäin kulkeva aika ikinä koskaan mietityttäisi ja niiden mukanaan tuomat - luonnolliset - muutokset itsessä ajoittain jopa vähän harmittaisi, mutta enimmäkseen olen kyllä olooni ja elooni varsin tyytyväinen. Jos jotain haluaisin itsessäni tällä hetkellä muuttaa niin eniten "murhetta" aiheutunee kasvojen alaspäin valuminen. Erityisesti silmäluomien laskeutuminen aiheuttaa ajoittaista ärsyyntymistä kun vanhat tutut tavat meikata eivät enää toimikaan samalla tavalla kuin ennen. Iän mukana on tullut uusia ongelmia ratkottaviksi, kuten luomivärien siirtyminen liikkuvalta luomelta kulmaluun puolelle ja sama rajausten kanssa.


Tuore 44-vuotias minä kasvot täysin ilman mitään. Iho ei tietenkään enää ole kimmoisa ja kiinteä ja siihen on alkanut muodostumaan hienoisia juonteita ja ryppyjä. Kirjavuutta on vaikka muille jakaa, varsinkin kesäisin maksaläiskät ovat pelätty vaiva. Silmäluomien iho on veltostunut ja rypistynyt ja enää ei rajauksia vedellä nopsaan ja huolettomasti ja ihan millä vaan välineellä ja aineella. Silmänalusten kanssa saa kikkailla enenevässä määrin. Harmillisesti lisääntyvät vuodet eivät kuitenkaan ole poistaneet näppyläongelmaa, tuntuu, että ikä on vain lisännyt näppylöitä. Aknekin minulle puhkesi vasta aikuisella iällä, hyvän matkaa yli 30-vuotiaana eikä loppua taida näkyä vaikka toistaiseksi olenkin saanut avun antibiooteista. En kuitenkaan taida jaksaa uskoa, että se olisi pysyvä apu.


Meikki ei minulle tässä iässä ole erityisesti ikään liittyvä, en siis hae meikiltä niinkään nuorentavaa efektiä vaan lähinnä kaunistavaa ja ihon ulkonäköä parantavaa, tasoittavaa efektiä. Toki tuo nuorentavuus on tavallaan myös mukana koska mitä muutakaan kasvojen varjostaminen ja korostaminen on tässä iässä, kuin kasvojen kohotusta ja sitä kautta nuoremman ulkonäön tavoittelua.


Iän mukanaan tuomat muutokset ihossa ovat tuoneet omat kommervenkkinsä pohjameikin tekemiseen. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että meikki aina ja joka tapauksessa nuorentaisi vaan se voi myös tehdä päinvastaisen vaikutelman. Enää ei voi kasvoilleen lätkiä huoletta mitä tahansa meikkipohjia koska vääränlainen meikkipohjatuote vain korostaa vuosien tuomia muutoksia ja näin ollen vanhentaa. Liian paksu meikkipohja näyttää ainakin tällä 44-vuotisella nassulla kauhealta ja korostaa rumasti ihohuokosia ja tekee kasvoista enemmän ja vähemmän kuolleen näköiset.


Minun kasvoni vaativat meikkipohjalta hyvää peittokykyä ja aika harvassa meikkipohjassa yhdistyy hyvä peittokyky ja kuulaus sekä keveys. Levitystavalla on ainakin itselleni suuri merkitys. Paksuja ja peittäviäkin meikkipohjia voin käyttää, mutta joudun kiinnittämään erityistä huomiota niiden levittämiseen ja meikin jatkotyöstämiseen. Olen tosin luopunut siitä ajatuksesta kokonaan, että saisin kasvoiltani ihan kaiken peitettyä täydellisesti ja tyydyn siihen, että saan suht tasaisen kokonaislopputuloksen. Minua ei haittaa, vaikka aknearvet vähän kuultaisivatkin lävitse, koska niiden saaminen kokonaan peittoon vaatii aivan tolkuttomasti työtä ja vaivaa. 


Minä olen 44-vuotias ja näytän juuri siltä miltä näytän. Meinasin kirjoittaa, että en halua näyttää 2-kymppiseltä mutta sekään ei ihan kokonaan pidä paikkaansa. Mielelläni olisin pitänyt parikymppisen minäni ihon, sen kiinteyden ja kimmoisuuden ja jättänyt väliin painovoiman vaikutukset, mutta koska se ei nyt vaan mene sillä tavalla niin joudun unohtamaan moiset haikailut ja tekemään parasta siitä mitä nyt on. Nauttimaan tästä hetkestä. Viisi vuotta eteenpäin ja tilanne on jo toinen joten miksi itkeä sen perään mitä oli viisi vuotta sitten tai kymmenen tai viisitoista. Nyt on nyt ja tämä on hyvä!