keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri, luukku 7


Oikein ihanaa joulunodotusaikaa kaikille! Tänään Kosmetiikkabloggaajien joulukalenterissa vuorossa minun ja Elinaeveliinaan luukut. Eilen luukkunsa avasivat All the Little Royals ja Laura Salo, huomenna ne avaavat Kultainen kynsilakka ja Blinger Shimmer.

Minulla ei ole tarjota kalenteriluukussani arvontaa eikä tutorialiakaan tai muuta kivaa kosmetiikkaa, vaan aikuisen tylsästi pelkkää tekstiä. Alunperin piti olla sitä kosmetiikkaakin, mutta tähän tuli muutama muuttuja ja se kosmetiikka ei ehtinyt kalenteriluukkuuni. Katsotaan jos myöhemmin onnistuisi se kosmetiikkaosuus mikä piti tässä olla. Pahoitteluni!




Halusin kirjoittaa joulusta ja joulunodotuksesta ja muistella pikkuisen oman lapsuuteni jouluja. Minulle joulu on aina ollut tärkeä. Joulukuusen koristelu oli lapsena iso juttu ja kuusta koristellessa piti aina ihailla kuusenkoristeita niiden ansaitsemalla hartaudella. Vietimme joulua aina isovanhempieni luona. Mummu taikoi maailman parhaimmat jouluruoat joka vuosi ja odotin niitä vähintään yhtä paljon kuin joululahjoja. Aattoon kuului joulusauna, jonka jälkeen jokainen pukeutui juhlavaatteisiin. 



Muistan jouluaterian olleen lapsuudessani todellakin juhlava ja sitä varten tosiaan pukeuduttiin kunnon juhlavaatteisiin. Valaistus oli pehmeä ja jouluisa, pöydässä loistivat tietenkin kynttilät. Ennen ruokailun aloittamista kaikki istuivat paikoilleen ison pöydän ympärille ja hiljentyivät kuuntelemaan jouluevankeliumia, jonka joku lapsista luki. Itse luin sen monena jouluna, tehtävä oli minulle mieluisa. Sen jälkeen alkoi ruokailu. Olen aina ollut intohimoinen kinkun ystävä, sitä olen lapsesta asti eniten odottanut joulupöydän antimista. Yllättävää kyllä, toinen suosikkiherkkuni lapsesta lähtien on ollut lipeäkala! Aika moni tuntuu pitävän sitä inhokkina.




Syömisen jälkeen lähdettiin porukalla käymään hautausmaalla (meidän tapauksessamme kahdella, sekä uudella että vanhalla) sytyttämään jo edesmenneille sukulaisille kynttilät. En muista olinko joskus vastahankainen lähtemään hautausmaalle, mielikuva hautausmaareissuista on se, että lähdin mielelläni ja tykkäsin kynttilämeren peittämästä hautausmaasta ja sen tunnelmasta. Lapsille hautausmaalla vierailu oli pakollinen. Meillä ei varsinaisesti käynyt joulupukki, siis fyysisesti. Kyllähän se tietty kävi, mutta yleensä aina sillä aikaa, kun olimme siellä hautausmaalla käymässä. Yksi hämärä mielikuva minulla on, että olisin joskus lapsena nähnyt jonkun hahmon kävelevän pois pihasta ja sitä sitten joulupukiksi aikuiset sanoivat.




Vietämme edelleen joulua isovanhempieni kotona. Mummua ja Vaaria ei enää ole, ei ole ollut moneen vuoteen. Kokoonpano on muutenkin hieman muuttunut samoin kuin joulunvieton luonne. Enää se ei ole niin juhlava tilaisuus vaan enemmän sellainen rennon yhdessäolon juhla, vapaamuotoisemmalla otteella. Haustausmaalla ei ole tullut käytyä samalla itsestäänselvällä asenteella ja joululevankeliumia ei ole luettu ennen ruokailua vuosikausiin. Vuosi sitten vietin elämäni ensimmäisen kerran jouluni jossain muualla, kuin isovanhempieni kotitalossa. Oli melko haikeat tunnelmat.


En ole uskonnollinen ihminen eikä joulu ole koskaan edustanut minulle mitenkään erityisesti uskonnollista juhlaa. Kristilliset joulun symbolit ovat kuuluneet lapsuuteni jouluihin niin koulussa kuin kotonakin, mutta silti en muista koskaan lapsena kokeneeni joulua, sen viettoa ja/tai juhlintaa uskonnollisena asiana. Sittemmin minusta kasvoi agnostinen ateisti, joten en edelleenkään vietä joulua uskonnollisena juhlana. Siitä huolimatta joulukoristeisiin kuuluvat mm. seimiasetelma ja sujuvasti kuuntelen joululauluja joissa on monissa varsin hengellinen sanoitus. Itselleni kysymys on lähinnä joulun symboleista. Siksi toisekseen, ennen kristillisen joulun viettoa on samoihin aikoihin vietetty muita juhlia ympäri maailmaa ja itse joulua kuvaava sana - siis joulu - juontaa alunperin muinaisen talvijuhlan nimestä. En siis koe olevani ollenkaan tekopyhä vaikka juhlinkin joillekin hyvin vakaumuksellista juhlaa ilman omaa vakaumusta.




Isovanhempani olivat syntyneet 1900-luvun alkupuolella. He olivat nuoria aikuisia 
1930-luvulla ja lapsensa he saivat 1940-luvulla. En ollut tullut koskaan ennen ajatelleeksi tuotakaan asiaa ennen kuin miettiessäni tätä postausta, ja mitä lapsuuteni joulut minulle ovat merkinneet ja mistä ne ovat koostuneet ja mistä niiden juuret ovat juontaneet. Vietin paljon aikaa Mummun ja Vaarin kanssa ja he olivat minulle erityisen tärkeitä aikuisia. Pistää miettimään olenko pystynyt ollenkaan välittämään eteenpäin edelleen perintönä tuleville sukupolville niitä "vanhan maailman" arvoja ja tapoja joita onnekseni sain isovanhemmiltani vastaanottaa.




Jonkin verran kyllä surettaa, että en ole pystynyt tarjoamaan samanlaisia ihania joulumuistoja omille lapsilleni, kuin mitä itse olen aikoinani saanut. Ehkäpä he silti ovat saaneet hyviä joulumuistoja; omanlaisiaan ja heille kenties tärkeitä. Varmasti myös tässäkin asiassa aika kultaa muistot, eivät kaikki omat lapsuuden joulut ole varmasti olleet yhtä ihanan auvoisia, ihan niin kuin eivät kaikki lapsuuden talvetkaan ole olleet lumivalkoista hanki-iloittelua marraskuusta huhtikuuhun, vaikka niin tekisikin mieli muistaa.




Lahjat ovat iso osa joulua. Minusta on ihana antaa lahjoja! Tietysti nautin myös lahjojen saamisesta, mutta antamisen ilo on silti monin verroin suurempi, varsinkin jos on sattunut onnistumaan erityisen hyvin omissa lahjavalinnoissaan. Olen kerran lapsuudessani itkenyt ilosta ja onnesta avattuani joululahjani. Minulla on kyseinen lahja edelleen tallessa. Aloitin viulunsoiton ollessani ensimmäisellä luokalla ja tuo onnenkyyneleet esiin tirauttanut lahja oli ensimmäinen kokoviuluni. Sittemmin en muista liikuttuneeni yhtä voimakkaasti yhdestäkään lahjasta.



Tällainen kalenteriluukku tällä kertaa, ei ihan sitä mitä piti ja hyvin paljon samaa mitä joskus aikaisemmin, mutta toivottavasti siitä huolimatta viihdyit! Mielelläni luen ajatuksia mikäli teksti sellaisia herätteli! Toivottavasti saan ulos vielä senkin postauksen joka piti tämän tilalla tulla, pitäkääs peukkuja! Loppuun vielä linkki vanhaan postaukseeni jouluisesta kasvonaamiosta.




10 kommenttia:

  1. Ihana kalenteriluukku <3 Oli kiva huomata, että samoja perinteitä kuuluin sinunkin lapsuuden jouluun kuten minunkin. Itse olen tyttärelle jatkanut perinteitä. Me vietämme joulua meidän äidin luona, jonne osa suvusta kokoontuu, käymme haudalla hämäräntultua, ainut kerta, kun meillä luetaan ruokarukous on aattona. Meillä ei myöskään koskaan käynyt pukki fyysisesti vaan aina silloin kuin olimme käymässä hautausmaalla :) Tätäkin perinnettä jatkoin tyttärelle.

    Ihanaa joulunodotusta teille <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meilläkin pidettiin kiinni noista perinteistä vähän tiukemmin vielä, kun lapset oli pieniä. Pikkuhiljaa niistä ollaan lipsuttu ja joulusta on tullut lasten kasvettua ja tilanteiden muututtua sitten vähän erilainen.

      Kiva kuulla muidenkin perinteistä, ja että samanlaisia joulunviettojuttuja on muillakin! Oikein ihanaa joulunodotusta myös teille Marina! <3

      Poista
  2. Ihania joulumuistoja <3 me olemme aina viettäneet joulun porukoillani. Lapsena haimme kuusen, koristelimme ja kävimme haudoilla. Sitten söimme ja avasimme lahjat. Kaipaan niitä lapsuuden jouluja, silloin ei ollut huolta. Nykyään joulu on vähän sellaista kinastelua avopuolison kanssa, kumpikaan ei halua toisen porukoille mutta pakko niihin on mennä. Minä en halua viettää joulua kotona, miehelle se taas kävisi. Ollapa siis lapsi vielä! Mukavaa joulun odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmaankin osa lapsuuden joulujen ihanuudesta tulee myös tuosta huolettomuudesta, lapsenahan ei tarvinnut muuta kuin odottaa. ;-) Meilläkin tuli lasten myötä vähän sellainen systeemi, että vuorojouluin (aattona siis) minun perheeni kanssa ja sitten seuraavana vuonna miehen perheen kanssa, mutta jossain kohtaa minä lakkasin käymästä anoppilassa kokonaan (pitkä tarina). Muutenkin se on aina ollut niin, että jos on miehen porukoiden joulu niin se on käväisy aattona syömässä ja sitten loppujoulu minun perheeni kanssa mutta jos aattovuoro oli minun perheeni luona niin siellä meni sitten ihan kooooooko joulu aattoineen ja pyhineen.

      Mukavaa joulun odotusta teillekin! <3

      Poista
  3. Ihania joulumuistoja, näitä on ihan parasta lukea näin joulun aikaan. Pääsee itsekin heti joulufiilikseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Minäkin tykkään lueskella joulufiilistelyjä juurikin sen ihanan jouluisan tunnelman takia mikä niistä itselle tulee!

      Poista
  4. Ihana postaus! Mä olen niin jouluihmisiä, nykyään vietämme joulut vuorovuosin mun vanhempien ja sitten miehen äidin kanssa. Jouluun liittyy myös surua, sillä muutama joulu takaperin mieheni isä sai sairaskohtauksen, ja sen seurauksena joutui sairaalaan ja lopulta kolmen kuukauden kuluttua nukkui pois. Ensimmäinen joulu tapahtuneen jälkeen oli suoraan sanottuna omalla tavallaan hirveä, mutta jotenkin terapeuttinen-silloin poikkesimme rutiinista ja vietimme joulun miehen äidin kanssa, vaikka olisikin ollut mun vanhempien vuoro. Nyt pikkuhiljaa aika on alkanut tehdä tepposensa, eikä joulut enää tunnu niin alakuloisilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salka! Minäkin rakastan joulua! Aikuisena siitä on vaan tullut aika erilainen kuin mitä se oli lapsena, harmillinen kiire on tullut mukaan ja joskus on itselleni tosi haasteellista saada kaikki tarvittava (tai oikeastaan kaikki haluamani) tehtyä ajoissa valmiiksi. On niitäkin jouluja ollut, kun vasta joulun jälkeen on päässyt siihen joulutunnelmaan, mutta huomannut, että se menikin jo...

      Onneksi aika auttaa noissa suruasioissa, toivottavasti tuleva joulu on taas vähän helpompi! <3

      Poista

Hei!
Mukavaa, että piipahdit blogissani! Ilahdun kovasti kommenteista ja niitä saa mielellään kirjoitella myös vanhoihin postauksiin.

Hi!
Nice of you to drop by in my blog! Comments make me very happy. Don't hesitate to comment on my older posts too.