torstai 5. toukokuuta 2016

Hoida ihosi kuntoon!

Näin tuumasi kauneudenhoitoalan ammattilainen kommentissaan bloggaajakollegani Pirjon meikkipostaukseen. Ei näytä kuulemma meikki hyvältä rasvaisella, epäpuhtaalla ja suurihuokoisella iholla ja nyt pitäisi iho laittaa kuntoon eikä tehdä meikkiesittelyjä. (Edit: kyseinen kommentoija on käynyt poistamassa kommenttinsa)


Niin. Mitäs tuohon sitten sanoisi...? Vetää kyllä vähän sanattomaksi. Ainakin minut. Minusta Pirjolla on kaunis ja hyväkuntoinen iho enkä näe siinä mitään mikä kaipaisi erityistä spesiaalihoitoa normaalin ihonhoidon lisäksi. Tiedän, että Pirjo huolehtii ihostaan hyvin, uskaltaisin jopa väittää, että hän kiinnittää ihonhoitoon huomiota keskivertoa enemmän. Pirjon blogi Kahvia ja kosmetiikkaa esittelee ihania meikkejä eikä minulle ole tähän mennessä tullut mieleenkään ajatus siitä, että Pirjon ihossa olisi jotain erityistä vikaa tai että hänen tekemänsä meikit näyttäisivät muulta, kuin hyvältä.

Pirjon saama kommentti ei varsinaisesti sisällä mitään suoranaista haukkumista, ilkeilyä, ikäviä tai rumia sanoja, eikä se sinänsä ole millään lailla pahansuopa. Silti se oli kirvoittanut jokusen melko tiukankin vastakommentin. En ihmettele ollenkaan.

Kaikella on aikansa ja paikkansa. Jossain määrin voimme halutessamme muuttaa itseämme, sitä miltä näytämme, kuulostamme ja mitä ajattelemme. Jos haluamme. Joskus muutokset vain tapahtuvat, ihan itsestään ja useimmiten pikkuhiljaa. Sitten on sellaisia asioita joita me emme voi muuttaa tai joiden muuttaminen on vaikeaa, vaikka halumme muutokseen olisi miten suuri tahansa. Kaikkea ajattelemaansa ei kuitenkaan aina kannata sanoa ääneen ja sen pitäisi olla suhteellisen helppo konsepti sisäistää.

Hoida ihosi kuntoon! Jäin pohtimaan, että onko se edes mahdollista ja jos on, niin onko se mahdollista kaikille? Onko niin, että ellei meillä ole täydellistä ihoa syntymälahjana saatuna niin riittää, että hoidamme sen vain kuntoon? Niin helppoako se onkin?

Väistämättä itseni kohdalla seuraava ajatus onkin sitten se, että jahas, voin siis täysin tuijottaa peiliin sillä silmällä, että se mitä sieltä vastaani katsoo on täysin itseni aikaansaannosta. Mikäli ihoni ei ole kunnossa niin se johtuu siitä, että en vain ole hoitanut sitä kuntoon. Onpas yksinkertaista!

Minulla on tässä taas tullut tuota taukoa. Alkuvuosi on ollut melkoista vuoristorataa ja tunnelmat ovat vaihtuneet suuresta surusta suureen iloon ja kaikkeen siltä väliltä. Jokin aika sitten tuskaillessani sitä tosiasiaa, että edellisestä postauksesta on jo ikuisuus, ja ettei minulla ole mitään edes valmiina sain "hyvän" idean; entäs jos postaan ihan vaan "normipäivästä", siitä miltä näytän just nyt. Kotona omissa oloissani, yön jäljiltä tukka pystyssä ja kuolat poskella, muutama tyynyn jättämä ryppy poskella noiden omien ja luonnollisten juonteiden lisänä. No tältähän se sitten näytti:


Tyynyn jättämät vekit onneksi puuttuvat eikä sitä kuolaakaan taida pahemmin olla, mutta hiukset on kyllä aikas räjähtäneet ja ihoa ei selkeästikään ole hoidettu kuntoon. Hyi minua!

Yllä olevat kuvat on otettu maaliskuun lopussa. Pirjon saama kommentti kirvoitti ottamaan uudet kuvat ja tilanne ei ole pahemmin muuttunut, ainakaan parempaan. Tältä hoitamaton ihoni näytti kuukausi edellisistä kuvista eli huhtikuun lopussa:


Ei kai tässä muu auta kuin katsoa tiiviisti peiliin, tiukasti suoraan silmiin, ja todeta, että hoida ihosi kuntoon! Eikä sitten ainakaan mitään meikkipostauksia parane tässä välissä vissiin postailla.