torstai 29. maaliskuuta 2012

Tuoksuttelijoille

Nyt kaikki tuksuista innostuneet.......

Otetaas uusiksi. Toi typo tulee mulle lähes joka kerta, kun yritän kyseistä sanaa kirjoittaa. Pitäisiköhän huolestua?

Eli siis nyt kaikki tuOksuista innostuneet kipin kapin tutustumaan uuteen ihanaan tuoksufoorumiin! Siellä voi jutustella tuoksuista kuin tuoksuista, iloisesti unisexisti!

Ei tarvitse olla mikään superhaistaja eikä niche-asiantuntija, riittää kun tuoksut kiinnostavat ja niistä haluaa jutella. Foorumi kärvistelee vielä synnytystuskien kanssa ja homma on vasta kokeilu mutta jos se saa tarpeeksi tulta allensa, niin se saanee jatkaa elämäänsä. Tulkaa rohkeasti mukaan!!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Megabling burp

Löysin Emotionin alennusmyynnistä Chanelin Graphiten ja koskapa lompakossa poltteli joulupukilta saatuja lahjakortteja, niin pitihän se sieltä korjata talteen. Peridot on se josta olen haaveillut mutta myönnettäköön, että ei tuo Graphitekaan lainkaan hullumpi ole.

Charming Nailsin blogista voitin jokin aika sitten onnettaren armollisella avustuksella Konadin Charming Nails-kuviolaatan ja halusin kokeilla siitä jotakin kuviota ja päädyin sitten tähtiin, jotka leimasin Konadin mustalla erikoislakalla. Siihen vielä päälle Wet'n Wildin glitterlakkaa Kaleidoscopea.


Kynnet olisivat ollee ihan jees näin. Mutta sitten minuun iski innostus lisätä vielä vähän lisää blingiä ja päätin lisätä kynsiin dimangin kuhunkin. Vaan eihän se siihen jäänyt ja niitä dimangeja tuli lisättyä ja lisättyä ja lisättyä ja lisättyä ja.... Graah, siitä ei meinannut tulla loppua lainkaan!

Kaiken kukkuraksi päällyslakka jotenkin mattasi osan strasseista ja lopputulos oli sitten kaiken kaikkiaan aika järkyttävä. Nimesinkin kynteni hopeanharmaaksi toteutukseksi Tuksu-kynsistä...


Säihkettä riitti kuitenkin ja näissä kynsissä vietin yhden tyttöjen baari-illan. Siellä hämärässä valojen välkkeessä kynnet olivat vallan osyvasti kuin kotonaan. ;-)

Osallistuin näillä kynsillä myös yhteen kynsikilpailuun mutta en päässyt edes finaaliin asti (en yhtään ihmettele! Osallistuin vain siitä syystä juuri näillä kynsillä, että kilpailuaikaa oli jäljellä enää se päivä, jolloin nämä kynnet valmistuivat).


Chanelin Graphite on aika ihana lakka. Se on hopean-mustan-harmaan-kimaltava ja kerrassaan näyttävä. Peittävyys on mielestäni hyvä, pari kerrosta riittää. En kuitenkaan ostaisi normihinnalla, sen verran pihi olen. En edes lahjakortilla. Alennuksellakin hinta oli mielestäni korkea mutta siihen pystyin taipumaan lahjakortin avulla ja hokemalla hiljaa mielessäni, että "se on Chanel, se on Chanel, se on Chanel..."


Olen ollut ostokseeni tyytyväinen. :-)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Meow Cosmetics; Skinny Dipper ja Sunsplasher!

Nämä tuotteet kuuluvat Mohnin pakollisiin meikkipussissa. Ihan sama teenkö pikameikkiä tai pitkän kaavan sotamaalausta, varjostus- ja korostusvärit on naamalle huiskittava. En ole koskaan oikein oppinut aurinkopuuterille, ihan vasta vuoden tai parin sisällä olen opetellut sitä käyttämään. Ennen näitä Meow:n tuotteita minulla tosin oli Lumenen aurinkopuuteri käytössä mutta se oli sellainen melko mattainen ja käytin sitä ainoastaan varjostukseen, en suinkaan tuomaan aurinkoa kasvoille. Se olisi siihen tarkoitukseen ollut kaiken lisäksi aivan väärän värinenkin.


Minulla oli myös joku Yves Rocherin varjostusväri jossain välissä käytössäni ja se oikeastaan minut sai alunperin kiinnostumaan ja innostumaan kasvojen varjostamisesta/korostamisesta. Nyttemmin olen sitä mieltä, että kyseisiä temppuja ei vaan voi kertakaikkiaan jättää tekemättä, ikinä. Jos miehiltä kysyttäisiin niin he todennäköisesti ihmettelisivät miksi nähdä moista vaivaa, kun ei se näy mihinkään.

Hyvin tehty varjostaminen/korostaminen ei varsinaisesti näykään, mutta se tekee taikoja kasvoille ja yleisvaikutelma muuttuu huomattavasti sen avulla. Sillä voi muotoilla kasvoja (optisesti luonnollisesti), korostaa haluamiaan kohtia tai sitten vaimentaa niitä. Varjostuksella voi saada pienemmän tuulenhalkojan, kauniimmat ja erottuvammat poskipäät, kapeammat kasvot jne. Korostuksella saa kasvoilleen hehkua ja se toimii yhdessä varjostuksen kanssa tehden yleisvaikutelmasta terveen ja hehkeän.

Olen tehnyt kesäkuussa -11 postauksen kesäpäivän no make up - lookista, jossa myös aiheesta asiaa ja tämän postauksen kasvokuvat ovat kyseisen session tuotoksia. Tässä vähän vertailua, vasemmassa kuvassa kasvoilla pelkkä mineraalimeikkipuuteri, oikeassa kuvassa varjostukset, korostukset ja vähän aurinkopuuteria (ja ripsiväriä ja huulillakin hehkua).


Saattaa olla, että oikeanpuoleinen kuva on otettu lähempänä ikkunaa mutta muuten kuvausolosuhteet ovat olleet samat.

Meow Cosmetics myy nimenomaan varjostukseen ja korostukseen tarkoitettuja Skinny Dippereitä ja Sunsplashereita sovitettuna heidän omaan meikkipohjasysteemiinsä sopivasti sävytettyinä. Meow:lla on valtava sävyvalikoima mineraalimeikkipuutereissaan enkä edelleenkään ihan tarkalleen ottaen osaa sanoa mikä niistä on minun sävyni.

Minulla on useita eri sävyjä tummuuksissa 0-2 mutta mikään niistä ei oikein tunnu juuri siltä oikealta. Siksipä olen valinnut nuo korostus- ja varjostusvärini pitkälti sillä perusteella, että mikä minusta on sattunut näyttämään kivalta ja sopivalta. Mutta jos kuulut niihin onnellisiin, jotka tietävät Meow-rotunsa niin voit valita korostus- ja varjostusvärisi mätsäämään meikkipuuterisi kanssa.

Minulla on nämä sävyt:


Yleensä marssijärjestys minulla on seuraavanlainen; meikkipohjan jälkeen teen varjostukset, sitten laitan poskipunan, jonka jälkeen teen korostukset. Minä olen oppinut tekemään meikkipohjan ennen silmämeikkiä ja vanhan koiran on tässä tapauksessa hankala opetella muille tavoille. Joskus teen silmämeikin varjostuksen jälkeen, joskus toisin päin. Poskipunan lisään kuitenkin aina vasta lopuksi ja ihan viimeiseksi siis korostuksen. Jos en tee sen kummempaa silmämeikkiä niin varjostan silmät varjostusvärillä ja sudin korostusväriä liikkuvalle luomelle ja kulmakarvan alle.

Tässä (huonosti piirretty) "kaavakuva" siitä mihin kohtiin noita huiskin, tummalla ääriviivalla varjostus, vaalealla korostus.


Katkoviivallinen tarkoittaa sitä, että joskus levitän korostusvärin koko poskiluun alueelle mutta en aina ja joka kerta, riippuu vähän. ;-) Leuan varjostus tulee enemmänkin leuan alle, ei niinkään leuan kärkeen, samoin tuo leukaluun varjostus on enemmän siellä leukaluun alla. Poskipuna tulee posken varjostuksen ja korostuksen väliin, osittain myös tuon korostuksen alle. Korostuspuuteri on myös oivallinen apuri silloin kun tuntuu, että poskipuna tarvitsee hieman pehmennystä tai häivytystä.

Jos et ole aikaisemmin harrastanut korostusta ja varjostusta niin suosittelen kokeilemaan! Itse pidän noista Meow:n puutereista erittäin paljon. Mattaisuutta ja hohdetta on juuri sopivasti ja mitään glitteriä tai kimallusta ei tuotteissa ole. Erityisesti Sunsplashereiden hohde on todella kaunis iholla ja tuo siihen upeaa "näkymätöntä" hehkua.

Tässä vielä muutama swatch-kuva, kaikki otettu ilman salamaa päivänvalossa.



 

torstai 22. maaliskuuta 2012

Le Monde des Réves

Päätin perustaa toisen blogin joka keskittyy pelkästään tuoksuihin. Vaikka enemmistö kyselyyn vastanneista olikin sitä mieltä, että erillinen tuksublogi ei olisi tarpeellinen niin päädyin itseni kannalta nyt kuitenkin kahteen blogiin.

Tuoksuista kirjoittaminen on mielestäni aika erilaista, kuin muusta kosmetiikasta kirjoittaminen. Siis minulle se on erilaista. Lisäksi tuoksupostauksia syntyy enemmän ja nopeammin, kuin muita postauksia. Olen vähän arastellut kirjoittaa tänne kaikkea sitä tuoksuista mitä haluaisin ja tahtiakin olen yrittänyt himmailla. Tämä on paras ratkaisu itseni kannalta.

Olen siirtänyt tuoksupostauksia täältä uuteen blogiini, Le Monde des Réves:iin mutta en aio poistaa niitä täältä. Ne on nyt sitten julkaistu tuplasti mutta ei anneta sen häiritä turhaan. ;-) Jatkossa kirjoittelen tuoksuista tuolla tuoksujen haavemaassani, täällä keskityn muuhun kosmetiikkaan.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tauer Perfumes; Classics, No 03 Lonestar Memories

Kun olin pikkutyttö kävin usein isäni kanssa jääkiekkopeleissä. En minä (vielä) silloin jaksanut olla kovin kiinnostunut itse pelistä, kiinnostavampaa antia olivat herkut erätauoilla. Yksi kiinteästi noihin muistoihini liittyvä "herkku" olivat tervapastillit. En muista merkkiä mutta ne olivat sellaisia kovia pyöreitä pastilleja, joissa oli sisällä pehmeää litkua. Ah nam, rakastin niitä!!! Ja niitä sai aina iskän kanssa pelissä. *muistelee*

Lonestar Memories toi ensimmäisenä mieleeni tuon muiston noista tervapastilleista. Ennakkokäsitykset tästä tuoksusta olivat kovin erilaiset, kuin millaiseksi tuoksu ihollani muodostui. Lähdin kokeilemaan tätä pienen uhmakkuuden vallassa, ehkä jopa hieman uhoten.

Mitä sitten odotin? No niitä asfalttimiehiä ja Houstonia, hyttysiä ja jänkhää. Eniten kai kuitenkin sitä yksinäistä cowboyta, jonka tämän tuoksun mainosteksti lupaa.

"An ode on birchtar: True and unique, rich and lasting
The scent of a lonesome rider, wearing old jeans and leather jacket, after a long day on the horse in the dry woods, preparing his coffee on the open, smoky fire" 


Ensituoksu on minun nenääni pelkkää tervaa, pehmoista ja hiukan savuista, turvallista.  Hetken päästä erotan seasta myös nahkaa. Sukat alkavat pyöriä jaloissa, jostain syystä nahka saa minut kiihtymään, taas kerran.

Kun suljen silmäni mieleeni nousee kaksi sanaa; Marlboro Mies. Huhhuh! Kannukset kilahtelevat kun bootsit iskeytyvät rosoiseen lautalattiaan. Ei mitään sipsutusta vaan kunnollista kanta-askellusta, jämäkkää, voimakasta, itseriittoista. Pari vanhaa arpea kasvoissa, kiinteät, auringon paahtamat käsivarret, karhea parransänki. Päässä alkaa soida vähintäänkin Ennio Morricone.

Pakko nielaista. Kilisevätkö nuo kannukset kenties minulle?

No eivät kilise vaan lattia alkaa kopista ihan muusta syystä.





WTF?? Mihin hävisi minun arpinen, ihanan sopivasti hevoselle, hielle ja nahalle tuoksuva, jäntevä cowboy, jonka piti kaapata minut ratsunsa selkään ja viedä minut auringonlaskuun?

Ja mistä näitä kukkahattumummoja oikein ryntäilee, helmat hulmuten? Nyt ne nakuttaa kaikki rivitanssia, minun ihana cowboyni eturivissä, muutama mummo molemmissa kainaloissa kikattaen. Näyttää muuten kikattavan minun lehmipoikakin.

Pakko tuijottaa suu auki. Ei jukolauta, nyt kyllä!! Kiristän korsettiani, kokoan ylävartaloa edustavampaan asentoon ja käyn vispaamassa vähän kermavaahtoa saluunan kyökissä. Kyllä tämä tilanne tästä vielä otetaan haltuun! Ripaus vaniljasokeria kermavaahdon joukkoon ja se on valmista.

Syöksyn kermavaahtoni kera takaisin saluunan puolelle, valmiina kolkkaamaan mummon jos toisenkin, minä näin sen ensin, Marlboro Miehen! Onneksi mummot ovat hävinneet, heiluriovien takaa kuuluu enää etäinen kälätys. Marlboro Mies seisoo hiljaa saluunan nurkassa, nojaa kevyesti seinään, kasvot ovat piilossa stetsonin lierin alla.

Sukat varmaan pyörisivät taas ellen olisi justiinsa kiristänyt sukkanauhojani. Epäröiden kävelen cowboyni luokse, kermavaahdon makea tuoksu leijailee ilmassa. Marlboro Mies nostaa katseensa ja tuijottaa. Vilkaisu kermavaahtoon, villi hymy. Se on kuulkaa menoa nyt!

Jos ei tuosta vielä käynyt selväksi niin taidan tykätä tästä tuoksusta. Tämä ei todellakaan ole ollenkaan sellainen millaiseksi sen lukemieni kuvausten perusteella kuvittelin. Kun valitsin samplejani Tauerilta, minun teki mieleni tätä mutta en uskaltanut ottaa. Kuvaukset tästä olivat jotenkin niin...voimallisia ja ekstremeä ja täynnä erikoisuuden julistusta.

En osannut lainkaan varautua kukkahattumummoihin hulmuavine helmoineen enkä siihen, että tässä tuoksussa on myös iloa ja huumoria. Keskivaiheilla tuoksua on hetki, kun en niin kauheasti siitä välitä, mummot alkavat käydä hermoille ja päätäkin alkaa melkein särkeä, liikaa mummoja, liikaa jasmiinia. Mutta alun tervaisuuden ja lopun huumaavan ihanan makeuden takia kestän mummotkin.

Lopun makeus on sekoittunut tervaan ja nahkaan kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Se on se mikä laittaa vispaamaan sen kermavaahdon. Minä ja cowboy emme suinkaan ratsasta auringonlaskuun  mutta jokunen heinänkorsi saattaa auringon noustessa pörröisten hiusten seasta löytyä.

Tämä arvio on kirjoitettu tuoksun ensikokeilulla, en tiedä muuttuuko mielipiteeni mahdollisesti mikäli kokeilen tätä uudestaan. Luulenpa, että minun on pakko kokeilla tätä vielä ainakin kerran, ranteeni tuoksuu niin ihanalle, että alkaa epäilyttää...

Vihreä smokey eye-kokeilu

En ollut koskaan tehnyt smokey eye-meikkiä. Ainakaan siis tietoisesti. Olin päättänyt jossain vaiheessa meikkaustaivaltani, että sellainen ei sovi minulle, kun "on toi silmävammakin". Koska se ei sovi minulle niin mitä sitä turhaan edes tekemään.

Glitz & Glamin Minna järjesti joskus ennen joulua meikkikilpailun ja inspiroiduin siitä sitten yrittämään elämäni ensimmäistä smokey eye-meikkiä. Olin ajatellut, että voisin ehkä jopa osallistua kisaan mutta loppujen lopuksi jänistin, koska meikistä tuli taas kovin pliisu. En sitten kehdannut niitä kuvia täälläkään esitellä. Nyt kun kävin läpi kuvakansioita niin nämä pomppasi näkökenttään ja päätin nyt kuitenkin kuvat ja meikin julkaista.

Silmämeikki on tehty NYX:in For Your Eyes Only-paletilla, tumma luumuinen rajaus on vedetty Wet'n Wildin Mega Eyes Creme Eyelinerilla, sävy Eggplant. Ripsiväri Max Factorin musta vedenkestävä False Lash Effect.






Kasvoilla joku mineraalimeikkipohja, poskipuna Lily Lolon Ooh La La, huulilla todennäköisesti Wet'n Wildin E502A Dark Pink Frost.


Onhan tämäkin kovin kesy smokey eye-meikiksi. Asia sattuu nyt vain olemaan niin, että olen vuosikaudet meikannut tietyllä tavalla ja voimakkaan väriset meikit ovat rajoittuneet jonnekin sinne teinivuosiin. Nyt kun naama alkaa roikkumaan olen kai saanut jonkinlaisen paniikkiherätyksen, että nyt jukoliste kokeilemaan kaikkea kivaa ja jännää ja tummaa, vielä kun ehtii. ;-)

Toisin sanoen minä vasta opettelen näitä tummia meikkejä....uudestaan. =)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Chanel; Teint Innocence Compact Créme Makeup

Ennen kuin innostuin mineraalimeikeistä käytin tosiaan kiinteitä meikkivoiteita. Aloitin Joe Blascolla ja lopetin Grimasiin ja siinä välissä minulla oli myös Chanelin Teint Innocence Compact Créme meikkivoide. Ostin sen alunperin joltain laivareissulta melko lailla impulsiivisena heräteostoksena. Tarkoitus oli muistaakseni harkita jotain Chanelin nestemäistä meikkivoidetta enkä yhtään muista miksi päädyin loppujen lopuksi kiinteään meikkivoiteeseen.

Tein ostokseni sellaiseen aikaan, että ihoni oli pisamainen ja auringon värittämä ja muistelen myyjän valinneen värin sopimaan pisamiini. Talvisaikaan se ei sitten enää ollutkaan ihan sopiva, kun iho muuttui kalvakaksi ja pisamatkin haalistuivat.


Siitä huolimatta se on ainoa meikkivoide jonka olen käyttänyt loppuun saakka, niin loppuun, että rasiaan ei ole jäänyt kertakaikkiaan lainkaan tuotetta jäljelle. Ennen näiden kiinteiden meikkivoiteiden käyttöä minulla oli paha tapa ostella edullisia nestemäisiä meikkivoiteita ja käyttää yhtä jonkin aikaa ja kyllästyä siihen ja ostaa uusi (yleensä olin aika lailla mainosten uhri).

Kun rasian avaa paljastuu kannen toiselta puolelta peili ja välikannella peitetty meikkivoide. Välikannen päällä on meikkisieni ja suojamuovi.


Tuotetta rasiassa on suhteellisen vähän, vain 12 gr. Tosin se on kyllä hyvin riittoisaa. Meikkivoiteessa on aurinkosuojakerroin 10. Rasia on lisäksi täyttömallia eli kun se loppuu niin siihen voi hankkia refillin, joka maksaa luonnollisesti vähemmän kuin rasia.

Tuotteen mukana tulee siis meikkisieni mutta itse tykkään levittää tätä sormin. Sivellintä en ole kokeillut. Hintaa tällä on melko lailla, en tiedä tarkalleen mitä se maksaa mutta veikkaan hinnan pyörivän jossakin 60-70 euron nurkilla. Mikä kuulostaa aivan järkyttävän kalliilta, ainakin minusta.

Teint Innocence Compact Créme on kuitenkin aivan mielettömän ihana meikkivoide ja siksi olen valmis maksamaan siitä noinkin suolaisen hinnan (tai no, mieluiten teen tällaisia hankintoja laivalta jne.). Se on tunnultaan paras koskaan kokeilemani meikkivoide. Sen koostumus on hyvin kevyt ja se peittää keskinkertaisesti. Se tuntuu iholla todella miellyttävältä ja erittäin kosteuttavalta. Tällä tuotteella minun on mahdotonta saada kasvoille meikkivoidemaista tunnetta, se ei vain tunnu lainkaan meikkivoiteelta.


Kun levitän tätä kasvoille se tuntuu jotenkin kostealta, tunne on hyvin raikas ja miellyttävä. Teint Innocence Compact peittää kevyesti mutta sitä pystyy jonkin verran kerrostamaan jolloin peittotehotkin kasvavat. Peitevoiteen kanssa käytettynä tällä saa ihan mukavan peittävän lopputuloksen joka ei kuitenkaan näytä ollenkaan raskaalta. Meikkivoide sulautuu ihoon kauniisti ja jättää kuulaan luonnollisen pinnan.

Alunperin tykästyin todella kovasti tämän tuotteen yhteydessä siihen, että se sopi erinomaisesti paikka paikoin kuivalle iholleni eikä korostanut ikävästi kuivia kohtia. Lisäksi tämä on helppo ja nopea käyttää, kulkee todella vaivattomasti mukana ja on muutenkin kaikin puolin täydellinen. Erityisesti reissussa korvaamattoman helppo ja näppärä.

En osaa sanoa miten tämä käyttäytyy rasvaisemman ihon kanssa mutta ainakin kuivaihoiselle tämä mielestäni sopii. Normaali-ihoiselle Teint Innocence Compact on varmasti aivan ihana, varsinkin jos sattuu olemaan niin onnekas, että omistaa suht hyväkuntoisen ihon joka ei juurikaan peiteaineita kaipaa.

Minun compactini on sävyssä 20 Clair - Cameo ja se on valitettavasti liian tumma minulle. Kesällä ehkä sitten taas sopivampi. Suosittelen tutustumaan, kerrassaan ihana meikkivoide kovin kalliista hinnastaan huolimatta!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tuoksujutuista

Tein tuonne sivupalkkiin pienen kyselyn. Olen tässä itsekseni mietiskellyt noita tuoksupostauksia. Mielelläni postaisin vähän useammin tuoksuista mutta olen arastellut niiden kanssa koska olen jotenkin ajatellut, että ne eivät välttämättä kiinnosta kaikkia.

Olisin kovasti kiitollinen jos kävisit klikkaamassa jonkun noista kolmesta vaihtoehdosta niin saisin vähän osviittaa sen suhteen, että mitä jatkossa teen tuoksupostausten kanssa eli perustanko niille ihan oman bloginsa vai jatkanko niiden postailua tänne kaiken muun sekaan. Joka tapauksessa haluaisin lisätä tuoksupostausten määrää.

Kiitos klikkailusta! ;-)

Hauskanpitoa retrohengessä

Minulla oli mahdottoman hauska perjantai-ilta! Vietimme erittäin ihanan ystäväporukan kanssa vintage-illan. Kaikki saivat vapaat kädet toteuttaa vintage-teemaa omalta osaltaan haluamallaan tavalla. Minun piti ensin toteuttaa fiftarihenkinen meikki ja kampaus mutta sitten satuin ihan sattumalta löytämään juuri sopivan mekkosen Prismasta hintaan 5€ ja vaihdoin vuosikymmentä.

Mekkoni oli musta, aika kaapumainen mutta kuitenkin hieman muotoiltu viskoositrikoota oleva tunika. Sen helmassa on noin 20 cm korkea "kaistale" jossa kultapainatuksella pieniä palloja. Helma ulottui vähän polven yläpuolelle.

Prismasta sattui löytymään myös juuri sopivat mustat avokkaat alennettuun hintaan 10€ ja koska niille on käyttöä kyllä myöhemminkin niin ostin sitten nekin.

Hiuksiin askartelin leveän kultapannan (kaupasta ei löytynyt sopivaa joten ostin tavallisen pannan ja kultaista nauhaa jolla sen päällystin). Korviin pitkät kullanväriset rinkulakorvikset jollaiset jo ennestään omistin ja kaulaan löysin alehintaan 2,95€ ison kultaisen pallon. Vasemman korvan lisäreikiin joukko pieniä kullan värisiä pallokorviksia jotka maksoivat yhteensä noin 3€.

Valitettavasti minulla ei ole kunnollisia kuvia koska en ehtinyt itseäni kuvaamaan lainkaan ennen kuin vasta aamuyöstä, kun saavuin kotiin. Meikki ja hiukset olivat siihen mennessä olleet jo noin 12h ja meikäläinen näytti kaikin puolin melko räjähtäneeltä, joten joudutte nyt katselemaan näitä käsiteltyjä kuvia. Huulissa minulla ei ole kuvien ottohetkellä enää mitään mutta minulla oli vaaleanpunaista huulipunaa akaisemmin illalla. ;-)


Minä siis yritin toteuttaa 60-lukua sekä asullani että meikillä ja kampauksella. Minulle tuli vähän kiire joten hiukset olisivat saaneet olla vähän huolellisemmin toteutetut mutta olin kampaukseen kuitenkin ihan tyytyväinen. Meikki ei ollut ihan helppo toteuttaa, yhdessä vaiheessa meikin tekoa olin suorastaan epätoivoinen, että eihän hommasta tule yhtään mitään ja näyttää aivan hirveälle.

Onneksi meikki kuitenkin parani siinä meikatessa ja onnistuin jopa kiinnittämään tekoripsetkin suht ongelmitta. Mikä hienointa, ne myös pysyivät menossa mukana! Tosin minun pitäisi harjoitella tekoripsien laittamista enemmän, koska kuten olen ennenkin maninnut minun silmäni eivät ole symmetriset ja sen lisäksi, että joudun meikin toteutuksessa sen huomioimaan niin myös tekoripset asettuvat silmiini eri tavalla.

No, oli miten oli niin loppujen lopuksi 60-luvun meikin tekeminen oli todella hauskaa ja kampauksen myös. En juuri koskaan meikkaa näin voimakkaasti ja dramaattisesti joten senkin puolesta oli todella hauskaa kokeilla jotain ihan erilaista kuin normaalisti. Harmittaa vaan kovasti kun en ehtinyt kuvaamaan meikkiä ja kampausta heti niiden valmistuttua kun ne olisivat vielä olleet siistit ja edustavat.


EDIT: No mä nyt kuitenkin laitan värikuvaa silmämeikistä vaikka se onkin todella epäsiisti ja kulunut paikkapaikoin. Värit nyt on mitä on, kun sähkövalossa kuvattu jne. Noh, ehkä pieni sotkuisuus kuuluu tällaiseen meikkiin noin klo 5 aamuyöstä. ;-D




Mätsäsin kynteni asuuni, ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityisen autenttiset kuusikymmenlukulaiset. Idea kynsiin tuli korviksistani (ne olen ostanut muistaakseni viime vuonna Glitteristä).



Musta lakka Lumenen Quick & Chic 21 Black Velvet
Nimettömän kultainen lakka Orlyn Luxe
Kultaiset Konad leimaukset laatasta m85 Orlyn Luxella, nimettömän mustat leimaukset Konadin mustalla erikoislakalla
Kärjissä Milanin Jewel Fix glitterlakka 531 Gold

Ai niin, tämä ihanan hassu sammakkosormus oli pakko kotiuttaa Prismasta, se sopi mielestäni kokonaisuuteeni mainiosti.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kynsilakanpoistoaineiden vertailua, osa I

Minulla on useita pulloja kynsilakanpoistoainetta. Jotenkin niitä vaan on kertynyt, niitä tulee ostettua kun osuu sopivaan hintaan kohdalle ja olisi kovin ikävää, jos kotona ei yhtäkkiä olisikaan ollenkaan kynsilakanpoistoainetta tarvitsevalle.

Mottoni on "halvalla hyvää ja tehokasta". Jotenkin en millään raaski sijoittaa kovin suuria summia kynsilakanpoistoaineeseen, halvalla pitää päästä mutta aineen pitää kuitenkin olla tehokasta eikä mielellään ihan kamalaa myrkkyä. Mikä ei tosin kohdallani tarkoita automaattisesti esimerkiksi asetonitonta, tässä asiassa menen hyvin pitkälti ihan mutu-tuntumalla eli jos aine tuntuu hyvältä niin sen on pakko olla jotain muuta, kuin kamalaa myrkkyä. ;-)

Tässä olisi nyt tällainen kavalkadi, kovin sekalainen joukko erilaisia ja eri hintaisia kynsilakanpoistoaineita ja kaikista yritän jotakin pientä arvostelua kirjoittaa. Tässä yhteydessä näiden kynsilakanpoistoaineiden tehoja on testailtu tavalliseen kynsilakkaan, glittereiden poistosta saatan kirjoitella joskus toiste.


Kun puhun tuoksusta näiden aineiden yhteydessä niin vaikka kuvailisin sitä jollain tietyillä sanoilla niin kaikki nämä kuitenkin tuoksuvat pohjimmiltaan kynsilakanpoistoaineelta. Tämän halusin tarkentaa siksi, ettei kenenkään tarvitse pettyä, kun kurkulta tuoksuvan kynsilakanpoistoaineen sijaan se tuoksuukin siltä itseltään eli kynsilakanpoistoaineelta.


Ensimmäiseksi esittelen parivaljakon josta voin heti kättelyssä sanoa, että jos vastaan kävelevät niin älä osta!! Merkki on Sence ja löytyy versio ilman asetonia ja toinen jossa sitä on. Taisin Tokmannilta nämä noukkia.

Halvalla lähtee mutta eipä se paljon lohduta kun näistä ei ole mitään hyötyä, ilosta puhumattakaan. Hulluna saa hinkata, oli asetonia tai ei, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Ei auta vaikka vanulappu olisi niin märkä, että ainetta valuu jo pitkin kättä, kun ei lähde niin ei lähde.

Kokoakin näillä on niin julmetusti (250 ml), että eivät mokomat tunnu loppuvan millään vaikka miten hölväisi. Näillä en edes yritä poistaa glitterlakkoja, tehtävä lienisi täysin mahdoton. Ihan ovat vettä nämä kaksi, en todellakaan suosittele, näiden kanssa lähtee ainoastaan järki.


Seuraavaksi sellainen merkki kuin elegant touch. Muistaakseni ostin Citymarketista ja taisi olla jonkinlaisessa tarjouksessa, olisiko hinta ollut noin viiden euron luokkaa, en ole kyllä ollenkaan varma. Pullossa on 200 ml ainetta ja se ei sisällä asetonia.

Tämä on suhteellisen miellyttävän tuoksuista, tuli vähän kurkku mieleen tämän tuoksusta. Haju on kuitenkin kynsilakanpoistoaineelle tyyppillisen pistävä ja voimakas. Tehokkuudeltaan tämä on heikohko. Tehot ovat paremmat kuin kummallakaan Sencellä mutta aika paljon saa tämänkin kanssa hinkata ennen kuin tuloksia syntyy. Lisäksi tämä tuntuu haihtuvan vanulapusta nopeasti eli saa olla vähän väliä luttaamassa lisää ainetta vanulappuun. En aio ostaa uudestaan.



Sitten on vuorossa Cutexin kynsilakanpoistoaine, versio on Nourishing ja pullossa mainostetaan sen sisältävän vitamiineja ja kosteuttajia ja olevan kynsiä valkaisevaa. Se on tarkoitettu heikoille kynsille. Pullossa on 100 ml ja se sisältää asetonia. En valitettavasti muista tarkkaa hintaa mutta alle viisi euroa se taisi olla.

Tuoksu on miedohko, ikään kuin kermainen. Teholtaan tämä on hyvä, lakat lähtevät vaivatta. Pullonsuu on avoin mikä on toisaalta hyvä mutta hieman riskialtista; jos pullo vahingossa kaatuu niin aine leviää takuuvarmasti ympäriinsä.

En ole käyttänyt tätä yksinomaan pitkiä aikoja joten en osaa sanoa pidempiaikaisesta käytöstä mutta silloin tällöin käytettynä tämä tuntuu ehkä hieman kuivattavalta. Tuntemus on tosin pitkälti pelkkää mutua. Aion ostaa tätä/jotain toista Cutexin kynsilakanpoistoainetta jatkossakin.



Seuraavaksi on vuorossa Maybelline Express. Tämän ostin Citymarketista tarjoushintaan, normaalisti hinta taitaa olla reilu 7 euroa. Pullo mainostaa aineen poistavan lakan nopeasti ja kynsiä kuivattamatta. Se sisältää manteliuutetta jonka pitäisi kosteuttaa ja ravita kynsiä. Pullossa on 125 ml ja se sisältää asetonia.

Maybelline Express tuoksuu melko voimakkaasti ja tuoksu on aika lailla perinteinen kynsilakanpoistoaineen tuoksu. Tehot ovat hyvät, lakat lähtevät ilman sen suurempaa hinkuttelua. Tässäkään ei ole minkäänlaista annostelijaa pullonsuulla, se tosin kapenee yläosastaan. Ei valittamista mutta hintansa puolesta en ehkä ostaisi uudestaan.



 Sitten onkin vuorossa vanha kunnon Mirame. Tätä olen ostanut Tokmannilta missä se maksaa vajaan 2 euroa. Pullossa on 125 ml ja se sisältää asetonia. Pullo kertoo aineen olevan öljypitoista ja sisältävän kollageenia joka kosteuttaa ja estää kynsien lohkeilua.

Miramessa on normi kynsilakanpoistoaineen tuoksu ja se on poistotehoiltaan todella tehokas ja nopea. Käteni tuppaa hamuamaan tätä pulloa silloin, kun haluan poistaa lakkaukset nopeasti ja vaivattomasti ja mahdollisimman tehokkaasti. En ole kokenut tätä omassa käytössäni kuivattavaksi (mutta en siis käytä tätäkään jatkuvasti ja yksinomaan). Aion ostaa tätä jatkossakin, perusluottotuote.



Seuraavana vuorossa on Yves Rocher. Maksaa normaalisti 4,90€ ja pullossa on 100 ml. Ei sisällä asetonia. Tämän mainostetaan olevan hellävaraista ja tehokasta ja se sisältää luonnonmukaista manteliöljyä, jonka kerrotaan hoitavan kynsiä ja kynsinauhoja.

Tämän tuoksu on miedohko. Tehokas ja nopea, lakat lähtevät helposti ja vaivattomasti. Pullonsuu avoin, ei siis annostelijaa eli kannattaa olla käytön kanssa tarkka. Itse suljen pullon joka kerta, kun lisään ainetta vanulappuun, se on ollut ihan hyvä tapa ja jokusen kerran pelastanut papereita ja pöydän pintaa.

Henkilökohtaisesti tämä on tällä hetkellä minun suosikkini asetonittomista kynsilakanpoistoaineista. Tulen ostamaan tätä toistekin.



Lopuksi pikkukaksoset Farmasilta. Nämä pikkuiset maksavat euron kappale Tokmannilla, pulloissa on 100 ml ainetta, sisältävät asetonia. Molemmat sisältävät E-vitamiinia ja niiden sanotaan olevan hellävaraisia ja kynsiä hoitavia.

Aloe Vera-versio tuoksuu miedohkosti, tuoksu on tavallaan raikas. Teholtaan tämä on hyvä ja lakat saa poistettua nopeasti. Pullon kyljessä tämän sanotaan ehkäisevän kynnen kiillottomuutta ja elottomuutta. INCI:stä minun silmäni eivät löytäneet aloe veraa nimestä huolimatta, lienee tämän tuotteen aloet ihan vain tuoksua.

Lemon-versio tuoksuu sitten puolestaan sitruunaiselle. Tehot tässäkin hyvät ja lakat lähtevät vaivattomasti liikkeelle.

Tykkään ehkä enemmän tuosta aloe vera-versiosta mikä sinänsä on outoa koska noilla kahdella ei juurikaan ole koostumuksessa muuta eroa, kuin hajusteet ja väriaineet. Koska nämä ovat tehokkaita ja halpoja aion ostaa uudestaan.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tuoksujen ihmeellinen maailma

Kuulin kerran jälkikasvultani (tässä tapauksessa näppäriä nuoria miehiä), että hammasharjassani on mitä ilmeisimmin ulostebakteereja. :-O Juu-u, näin kuulemma on, Myytinmurtajat olivat asian todistaneet. Tai jotakin sinne päin.


En ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin enkä ehkä haluakaan. Olen nimittäin antanut itseni ymmärtää, että ihmisen aistima tuoksu/haju/löyhkä/mikä onkaan koostuu pienistä "hajuhiukkasista" (oikeasti niitä kutsutaan molekyyleiksi), jotka sitten kulkeutuvat nenäonteloon. Niin, että mielelläni en tätä ajatusta nyt sovella ylläolevaan sen tarkemmin. ;-)

Vasilisa on kirjoittanut informatiivisen ja mielenkiintoisen postauksen hajusteallergiasta ja -yliherkkyydestä, kannattaa käydä lukaisemassa. Minua se kiinnosti kovasti, koska olen jossan määrin herkistynyt hajusteille. Allerginen en ole, onneksi!

Minusta on mielenkiintoista, että nisäkkäillä hajuaistiin liittyvät hajureseptorisolut ovat ainoat hermoston osat, jotka kykenevät uusiutumaan koko eliniän ajan. Toisin sanoen hajureseptorisolujen kuoltua niiden tilalle syntyy uusia. Iän karttuessa uusiutuminen tosin hidastuu ja näin ollen myös hajuaisti voi heiketä ihmisen vanhetessa. Toinen äärimmäisen mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että haju aistitaan isoaivoissa alueella, joka on osa tunne-elämää säätelevää keskusta.

Haju- ja makuaistin symbioosi on sekin kovin mielenkiintoinen ilmiö. Menettäessään hajuaistinsa ihminen yleensä menettää pikkuhiljaa myös kykynsä maistaa. Itsekin tämä on tullut jokusen kerran todettua kovassa flunssassa ollessa, kun ei kykene haistamaan ruokaa ei sitä myöskään maista.


Myös tuoksumuisti on todella mielenkiintoinen asia. Kun liittää hajuaistin, tunteet ja muistot yhteen saadaan aikaan voimakkaita elämyksiä. Aika monelle esimerkiksi jouluun liittyy paljon tuoksuihin liittyviä muistoja ja tunne-elämyksiä.

Koirilla on todella vahva hajumuisti, ne voivat muistaa vuosia sitten haistamiaan hajuja ja liittää ne tiettyihin tapahtumiin/henkilöihin jne., vaikka ne olisivat haistaneet hajun vain kerran. Koiran hajuaisti on tosin moninkertainen verrattuna ihmisen hajuaistiin. Uskon kuitenkin, että myös ihmiset kykenevät voimakkaisiin hajumuistoihin, joskaan ne eivät liene ehkä ihan yhtä spesifejä kuin koirilla.

Naisilla sanotaan olevan herkempi hajuaisti, kuin miehillä. Kuukautisten aikaan hajuaisti herkistyy hetkellisesti. Myös raskauden aikana hajuaisti herkistyy. Se johtuu estrogeenin lisääntymisestä elimistössä. Taas uusi mielenkiintoinen aspekti hajuaistiin liittyen.

Liekö luonto suunnitellut homman niin, että kuukautisten aikaan naiset ehtivät sopivasti nuuhkimaan potentiaalisia geeninluovuttajia ja etsimään sen parhaalta tuoksuvan. Feromoneistahan käydään toisinaan kaikenlaista keskustelua ja näkee noita tuoksujakin kaupattavan feromonien voimalla. Feromonit tosin aistitaan eri paikassa, kuin muut hajut; ihminen aistii ne vomeronasaalielimellä, joka sijaitsee nenässä sierainten välisessä seinämässä. Sitäpaitsi feromoneja tai ei niin tokihan esimerkiksi tuoksujen mainontaan liittyy erotiikka ja seksuaalisuus melko saumattomasti.


Itse olen jonkin verran yliherkkä hajuille. Voin saada hajuista päänsärkyä ja jotkut hajut aiheuttavat pahoinvointia. Jopa voimakkaasti pesu- ja/tai huuhteluaineelle haisevat vaatteet saattavat inhottaa minua. Kerran jos toisenkin olen joutunut vaihtamaan paikkaa etten joutuisi olemaan sellaisen ihmisen vieressä, jonka vaatteet haisevat esim. huuhteluaineelle. Kaupassa/kaupungilla/iltaa viettämässä olen jokusenkin kerran tehnyt terävät 180 astetta, kun olen joutunut sellaisen ihmisen "auraan", joka on suihkinut päällensä useamman suihkauksen käyttämäänsä hajustetta  ja siihen vielä varuiksi muutaman lisää. Kyse ei ole yleensä vastenmielisyydestä tuoksua itseänsä kohtaan, minä en vain pysty kohtaamaan sellaista määrää aistiärsykettä yhtäkkiä ja yllättäen.

Toisaalta, olen useamman kerran pyytänyt saada luvan haistella tarkemmin, kun joku tuoksuu minun nenääni hyvältä. En tosin tuntemattomilta. ;-) Rakastan nuuhkia ihmisiä, enkä vähiten sen takia, että jokaisen iho saa esimerkiksi hajuvedet tuoksumaan erilaiselta, käyttäjänsä tuoksuiselta.

Käytän itsekin hajusteita ja harvemmin reagoin niihin, siis itse käyttämiini hajusteisiin. Tosin  esim. Thierry Muglerin Alien-hajuvettä, joka tuoksuu melkoisen voimakkaasti, laitan useimmiten paperin kautta, en suoraan iholle ruiskimalla. Kun mieheni laittaa deodoranttia joudun "pakoilemaan" tuoksua ja yritän hengittää nenän kautta. Myöhemmin kyseisen dödön haju ei minua häiritse (ellen sitten epähuomiossa tunge nenääni mieheni kainaloon =) ), ainoastaan se "tuore" dödön haju häiritsee hetkellisesti.

Meillä pestään vaatteet hajustamattomalla pesuaineella ja huuhteluainetta emme käytä lainkaan. Sen sijasta lorautetaan huuhteluainelokeroon etikkaa. Etikka kirkastaa värejä, edesauttaa pesuaineen huuhtoutumista ja saattaa se kenties jopa vähän pehmittääkin. Lisäksi pyykki tuoksuu ihanasti puhtaalle, ei hajusteelle.

Mikä sitten on sopivasti ja mikä liikaa? Mistä voi tietää milloin esim. hajuvettä on tullut ruiskittua turhan reilulla kädellä? Jaa-a, en minä ainakaan tiedä ja usein minua asia häiritsee, jos joudun lisäämään hajuveden niin, että joudun hetikohta lisäämisen jälkeen astumaan ihmisten ilmoille. Pelkään "käryäväni" liikaa. Iltariennoissa tykkään lisätä tuoksua illan aikana (jos muistan) mutta yritän muistaa pitää lisäämisen määrällisesti kurissa ja teen sen aina vessassa omassa kopissani (välttääkseni häiritsemästä muita...tietty seuraava kyseisen kopin käyttäjä saattaa toki vähän häiriintyä...).


Sijoittelen tuoksuni lähes aina ranteisiin ja hiuksiin. Voimakkaita tuoksuja en pysty laittamaan korvan taakse tai kaulalle, koska siitä ne tuoksuvat jatkuvasti ja hallitsemattomasti omaan nenääni ja saatan saada pääni kipeäksi tai tulla huonovointiseksi. Kevyempiä tuoksuja taputtelen myös kaulalle ja korvan taakse. Hiuksiin laitan tuoksua arkena aika varovasti, joskus arkena jätän kokonaan hiukset väliin. Iltamenoihin sen sijaan tykkään lisätä tuoksua hiuksiin vähän runsaammalla kädellä. Joskus saatan laittaa tuoksua myös sisäreidelle ja polvitaipeisiin mutta aika harvoin.

Minun mielestäni tuoksu on toisilla annosteltu juuri sopivasti silloin, kun ihminen ei lemua puolen metrin päähän ja häntä kykenee helposti lähestymään. Parasta on, kun toinen tuoksuu niin, että tuoksusta kulkeutuu ihania häivähdyksiä hänen liikkuessaan ja tuoksu on ikään kuin osa persoonaa, vähän niin kuin se olisi henkilön ominaistuoksu. Minusta on herkullista, kun joku on osannut annostella tuoksunsa niin, että minun tekee mieli nuuhkia häntä.

Minusta hajuveden ei ole tarkoitus peittää kaikkea muuta alleen eikä sen ole tarkoitus täyttää kaikkea tilaa ympäriltään, saati imeä kaikkea happea tilasta. On aina mielenkiintoista tavata henkilö, jonka käyttämä tuoksu tuntuu sopivan hänelle, joko ulkoiseen olemukseen tai luonteeseen. Toki sekin on mielenkiintoista, kun tuoksu ja henkilö eivät jostain syystä tunnu sopivan lainkaan yhteen.

Tässäpä tällainen pohdiskelu. Saas nähdä saanko karvaasti kokea tuoksumuiston konkreettisuuden, kun seuraavan kerran kokeilen Thierry Muglerin Angelia. Testasin sitä nimittäin muutamaa tuntia ennen vatsataudin puhkeamista  ja myönnettäköön, että ei se ainakaan hillinnyt pahoinvoinnin tunnetta...

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.