Luin naked truth-buumista ensimmäistä kertaa facebookissa, kun ystäväni postasi seinälleen meikittömän kuvan itsestään ja kertoi mistä homma oli saanut alkunsa, ja laittoi vieläpä linkin alkuperäiseen naked truth blogikirjoitukseen. Siinä sitten tovin tutustuin asiaan ja vierailin eri blogeissa ihmettelemässä alastomia totuuksia ja lukemassa erilaisten ihmisten ajatuksia aiheesta.
Periaatteessa pidin ideaa hyvänä ja ajatuksia sen takana terveinä ja kannatettavina. Siksi olinkin niin yllättynyt ja hämilläni reaktiostani, joka seurasi meikittömien nuorten naisten kuvia katsellessani ja lukiessani miten vaikeata, lähes ylivoimaista, monelle oli julkaista täysin käsittelemätön kuva täysin meikittömistä kasvoistaan.
Minua hämmensi niin täydellisen kauniiden tyttöjen ja naisten käsitykset siitä, että heidän meikittömät kasvonsa olisivat jotenkin....no, julkaisukelvottomia. Tekstit tuntuivat olevan ristiriidassa kuvien kanssa ja jos pelkkiä tekstejä olisi lukenut ilman kuvia, olisi saanut sen käsityksen, että useammallakin kirjoittajalla olisi kasvoissaan runsaastikin korjattavaa ja/tai peiteltävää tai muuten vaan "vikaa".
En ole vielä toistaiseksi nähnyt yhtäkään rumaa tai vastenmielistä tai yhtään millään lailla "viallista" alastonta totuutta. Näkemäni kuvat ovat esittäneet ihan tavallisia normaaleja ihmisiä, joista aika moni mielestäni keskimääräistä paremman näköisiä meikittömyydessään. Siksi minua onkin niin kovasti hämmentänyt teksteissä esiintyvät tarinoinnit siitä miten vaikeaa kuvia on ollut laittaa esille ja miten todella moni ei voi poistua kotoaan ilman meikkiä jne.
Meikittömiä kasvoja on väheksytty, on selitelty miten se ja se kohta näyttää ihan keauhealta ja kuinka hiuksetkin on niin likaiset ja kuvakulmakin on mitä on ja whatnot. Kuitenkin kun kuvaa on katsonut, niin siinä on ollut ihana ja kaunis ihminen, täydellinen omassa epätäydellisyydessään ja juurikin sen takia.
Henkilökohtaisesti minulle on aika vaikeaa ymmärtää, että kotoaan ei voi poistua ilman meikkiä. Minusta sellainen kuulostaa siltä, että meikkaaminen hallitsee elämää jossain määrin epäterveellä tavalla. En väitä asian olevan niin, kerron vain miltä se kuulostaa ja tuntuu. Vaikka en tokikaan itsekään ole mitenkään immuuni meikin ihmeelliselle voimalle tehdä kasvoista lähes täydelliset ja yhteiskunnan silmissä hyväksyttävät, kenties jopa ihailua herättävät. Toisinaan meikki voi olla se, mikä pitää mielenterveyden koossa ja itsetunnon edes jotenkuten siedettävällä tasolla. Pistää miettimään millaisessa yhteiskunnassa me oikein elämme.
Eihän se ole helppoa nähdä itseään ilman niitä kaikkia "virheitä" ja "vikoja" joita itsestään löytää loputtomasti. Ne osuvat omiin silmiin aina ensimmäisinä ja suorastaan "loistavat", kirkuvat olemassaoloaan. Juttu sattuu vain olemaan niin, että ne eivät pomppaa muiden silmiin samalla tavalla, aika moni "vika" ja "virhe" on suurimmalle osalle katsojista näkymätön. Siitäkin huolimatta, että se jokin epäkohta olisi varsin ilmeinen, niin eivät ihmiset muodosta kuitenkaan sen perusteella mielipiteitään vaan kokonaisuuden perusteella.
En väheksy ollenkaan esimerkiksi iho-ongelmista aiheutuvaa tuskaa, itsekin olen sen kokenut enkä toivo sitä kenellekään. Mutta kaikki on niin suhteellista, aina löytyy joku jolla on asiat vähän tai paljon paremmin ja joku, jolla on vähän tai paljon huonommin. Kaikilla meillä on toki oikeus ilmaista tunteemme ja kokea tavallamme, mutta toisinaan voisi itse kullekin tehdä hyvää pysähtyä hetkeksi ja tehdä pieni perspektiivin tarkistus.
Minulle meikin tarkoitus on korostaa hyviä puolia ja peittää "huonoja", toisinaan myös piilottaa. Alaston totuus "kampanjan" kuvia katsellessani en voi kuitenkaan olla surematta sitä, että todella moni näyttää peittävän meikin alle paljon kaunista. Henkilökohtaisesti se tuntuu minusta siltä, että moni peittelee ja korjaa kasvojaan täysin tarpeettomasti ja lisäksi oikeasti ajattelee sen olevan tarpeellista ja välttämätöntä. Ihmisten pitäisi oikeasti arvostaa itseään enemmän!
Tässä minun ajatuksiani asian tiimoilta. Vaikka minä koenkin tämän näin ristiriitaisin fiiliksin niin pidän tempausta kokonaisuudessaan hyvänä. Kiitos kaikille osallistuneille ja aloitteen tehneelle bloggaajalle, minä ainakin olen piirun verran lähempänä itseni hyväksymistä kuin aikaisemmin ja päässyt tekemään oman perspektiivini tarkistuksen tältä erää.
